Kesä on ohi ja illat pimenee juuri sopiviksi autokuvaukselle! Tämä valokuvauksen muotohan on siitä erinomainen että se sopii hyvin työssäkäyvällekkin, toisin kuin lintukuvaus. Loppujen lopuksi valokuvauksessa on kyse siitä kuinka paljon sen harrastamiseen voi budjetoida aikaa.. Mitä enemmän (aikaa) sitä enemmän (hyvä kuvia). Tämä tiedettiin jo armeijassa.

Mallina toimi tässä setissä Teron hiilenmusta baijerilainen E39 M5. Piristävää vaihtelua jälleen oman buimurin kuvaamisen lomassa siis. Ensiyrittämällä autosta autoon kuvat onnistuivat yllättävän hyvin, kunhan valotusajan ruuvasi riittävän pitkäksi. Oikeastaan tuntui että mitä pitempiä aikoja pystyi käyttämään sen parempaa jälkeä.. Pystymisen esteenä on lähinnä tärinä ja kyky seurata toista autoa piiruntarkasti sulkimen ollessa auki (eli etsimen pimeänä). Sarjatulella teräviä ruutuja syntyi vielä 1/13 ajoilla ja silloin 17mm laajakulmalla sai erinomaisesti liikettä kuviin. Autosta-autoon kuvissa taustan merkitys on hyvin erillainen kuin normaaleissa stilleissä, taustan tulisi peittää paljon taivasta ja siinä saisi olla pieniä yksityiskohtia jotka blurraantuvat nätisti pitkillä valotuksilla. Meidän tapauksessa sopiva tausta löytyi lähinnä vahingossa, silmä kun ei osaa millään katsoa vaatimukset täyttävää taustaa ennakolta.. Ahaa-, Wau- ja EiEieiEi-luvassa siis toistuvasti kuvia kameran näytöltä katsoessa.

Noniin ne kuvat:

[Show as slideshow]

Kuvaamassa myös: Antti ja Olli

Kierros hiekkamontuilla ei tuottanut toivottuja törmäpääskynpesiä, mutta isolla kummulla kasvaneet rantavehnäturppaat sai virittämään jalustan santaan. Kuva on otettu keskipäivällä, auringon ollessa likimain korkeimmillaan mutta erittäin jyrkkää rinnettä yläviistoon kuvatessa se näyttää olevan melkein horisintissa.

Lisäksi originaali näyttämään mitä ihmeitä parilla Lightroom vivulla saa aikaan.

Pitkästä aikaa onnistunut bongaus! Perjantaina 7.11 ilmoitettiin Oulusta myöhäinen kivitasku ja jo silloin havainto herätti ansaittua mielenkiintoa paikallisissa lintuharrastajissa. Myöhäisissä taskuissa kun on aina potentiaalia rariteettiin..

Meni maanantaihin ja linnusta lauantaina otettu kuva pääsi lintutieteelisen yhdistyksen sivuille. Siitä alkoi seuraava episodi, sillä lintu ei enää näyttänytkään aivan kivitaskulta vaan joltain paljon mielenkiintoisemmalta, olkoonkin että marraskuinen kivitasku on jo mielenkiintoinen havainto. Tiistaiaamuna Lintu oli onneksi edelleen paikalla ja silloin se määritettiin maastossa mahdolliseksi rusotaskuksi! Tämä tieto katkaisi oman bongaustauon ja liikahdin töistä 15km päähän bongaamaan, mietin matkalla että “hoidanko” pinnan ensin ja haen kameran vasta sen jälkeen, vai teenkö toisinpäin. Menin kuitenkin aluksi katsomaan linnun ja eikös se heti pomppinut alle 10m päässä jätevedenpuhdistamon kuonakasalla. Jo hyvin tottuneena missattuihin kuvaussamoihin, sillon kun ei ole kameraa, en pitänyt tapahtumaan kovin kummana. Lintukin itseasiassa näytti melko vaisulta ensikohtaamisella ko. lajiin (vaikken sitä osannutkaan määrittää, pidin sitä muiden mukana työmäärityksenä rusotaskuna). Kameran haettuani sain siitä 3 juuri ja juuri julkaisukelpoista kuvaa, vaikka hieman ruttuisia ovatkin =)

Havaintoajan kertyessä yleinen mielipide linnusta alkoi kuitenkin vaihtua nunnataskun suuntaan, lajipari toki tiedettiin joskus hyvin hankaliksi määrittää. Asian varmistamiseksi se päätettiin rengastaa seuraavana päivänä. Laitoin illalla rengastajalle pyynnön, että jos saisin ilmoituksen jos lintu saadaan pyydystettyä.

Sain toivomani tiedon ti:na puolilta päivin ja kävin hätäisesti ottamassa linnusta uudet kuvat, tällä kertaa kädestä. Alle galleria, jossa sekä ma:n maastokuvat, että ti:n käsikuvat.

[Show as slideshow]

Päivitystahti sivuilla kokee muutoksen vieläkin hitaammaksi.. Työkuviot pitää minut muutamia viikkoja Kiinassa. Mutta koitan pistää reissusta kuvia flickr:n. Käykää vilasemassa!

Mitä kaikkea LED Maglitellä saa aikaan erittäin pimeässä parkkihallissa?

Öisellä kellarikierroksella mukana: Antti ja Olli

DIY puomi

Viritys koostuu 2:sta bilteman pakoputkesta, oven saranasta, ketjunpalasta ja putkiklemmareista. Systeemi on painava, mutta ilman tuentaa väpättää liikaa. Yhden puomin poistaminen kuvasta photoshopissa olisi vielä melko triviaalia, mutta jos puomi pitää tukea useammalla apupuomilla tai vaijerilla niin photoshopin parissa saa viettää monta pimeää iltaa. Eli takaisin piirrustuspöydän ääreen ja testit jatkuu.

Sillä välin kuvattiin vaihteluksi Volvo C30 T5 perinteisellä tyylillä, muutamin roskapöntöin maustettuna.

Eilen torstaina Finnairin retrokoneen Oulussakäynnin peruunnuttua suunnitelma vaihtui käyntiin Hailuodossa katsomassa tuulta. Paras puhuri ehti hiipua, mutta aallot tuli rantaan saakka (harvinaista Oulunseudulla).

Heinäkuun retkikertomus jatkuu..

Syltefjordin rakkakivikko ja reilu vuorokausi ilman unta takana suuntasimme maaliskuun reissulta tuttuun Kongsfjordin majataloon. Paikka ei ole edullisimpia majataloista, mutta monet seikat puolsivat jälleen sinne suuntaamista. Kylää ympäröivät rannat olivat olleet maaliskuussa erittäin kuvauksellisia ja telttailemalla ei kuitenkaan voi olla 100% varma että saa kunnolla nukutuksi, etenkään jos parkkeeraa leirintäalueella muiden turistien sekaan. Otimme siis lakanoiden välissä välikuoleman (16h unta) ja kävimme uusin silmin katsomassa “auringonlasku” lähirannoilla.

Maaliskuussa käyttämääni jalustapaikkaa ei enää näkynyt, mutta koitin tähdätä sinnepäin ja kuvata hylätty kalavaja uudestaan kesävaloilla.

Continue Reading »

Vuoden toinen “pakollinen” Norjaan suunnattu kuvausreissu suoritettiin 11-18 heinäkuuta. Matkasuunnitelma oli jälleen erittäin vapaa, mutta Syltefjordin suulakolonialla päätettiin ainakin käydä.

Sylten suulakoloniasta ei löydy paljonkaan informaatiota netistä, mutta määränpäähän pääsyyn vaadittavan n. 7km kävelyn kerrottiin olevan hankalampi kuin pelkästä etäisyydestä voisi päätellä ja lisäksi pesimäkolonian lähellä pääsy vaatisi joidenkin lähteiden mukaan hieman rohkeutta.. Ainakin ensimmäinen tieto pitää paikkaansa. Syltefjord:n kylässä on opaskyltti jossa sanotaan kolonian etäisyydeksi 11km ja matkanvarrella olisi Sandfjordin hylätty kalastajakylä, 7km päässä lähtöpaikasta. Alkumatka oli erittäin asiallisesti opastettu maahan pystytetyin puukepein. Ainakin selkeässä säässä puukeppejä näkyi aina pari seuraavaa ja niiden avulla oli helppo suunnistaa eteenpäin. Polkujakin saattoi käyttää opasteena, mutta “ihmispolun” ja “poropolun” erottaminen on hankalaa, “poropolkuverkosto” on kattava mutta ei välttämättä vie perille, ainakaan suorinta tietä.. =)

GPS:llä tarkistettuna (linnuntietä) Sandfjord oli n. 5.5km päässä lähtökyltistä, mutta sinne päättyivät alkumatkan opasteena toimineet puukepit ja edessä oli valinta lähteäkkö heti kylästä kipuamaanvuononpohjukasta vuononreunan päälle vai seurata rantaviivaa ja kivuta rinne ylös loivasti.

Ennen valintaa päätettiin pitää pieni tauko ja kuvailla vuononpohjukkaan laskevan joen suulla peseytyviä kajavia:

Continue Reading »

Oulun oritkarissa ruokaili ruohokentän laidalla komea punakottarainen:

[Show as slideshow]

Mänty, kuusi ja koivu.. pajusta olisin ottanut kuvan, vaan ei niitä näkynyt.

[Show as slideshow]