Kesä on ohi ja illat pimenee juuri sopiviksi autokuvaukselle! Tämä valokuvauksen muotohan on siitä erinomainen että se sopii hyvin työssäkäyvällekkin, toisin kuin lintukuvaus. Loppujen lopuksi valokuvauksessa on kyse siitä kuinka paljon sen harrastamiseen voi budjetoida aikaa.. Mitä enemmän (aikaa) sitä enemmän (hyvä kuvia). Tämä tiedettiin jo armeijassa.

Mallina toimi tässä setissä Teron hiilenmusta baijerilainen E39 M5. Piristävää vaihtelua jälleen oman buimurin kuvaamisen lomassa siis. Ensiyrittämällä autosta autoon kuvat onnistuivat yllättävän hyvin, kunhan valotusajan ruuvasi riittävän pitkäksi. Oikeastaan tuntui että mitä pitempiä aikoja pystyi käyttämään sen parempaa jälkeä.. Pystymisen esteenä on lähinnä tärinä ja kyky seurata toista autoa piiruntarkasti sulkimen ollessa auki (eli etsimen pimeänä). Sarjatulella teräviä ruutuja syntyi vielä 1/13 ajoilla ja silloin 17mm laajakulmalla sai erinomaisesti liikettä kuviin. Autosta-autoon kuvissa taustan merkitys on hyvin erillainen kuin normaaleissa stilleissä, taustan tulisi peittää paljon taivasta ja siinä saisi olla pieniä yksityiskohtia jotka blurraantuvat nätisti pitkillä valotuksilla. Meidän tapauksessa sopiva tausta löytyi lähinnä vahingossa, silmä kun ei osaa millään katsoa vaatimukset täyttävää taustaa ennakolta.. Ahaa-, Wau- ja EiEieiEi-luvassa siis toistuvasti kuvia kameran näytöltä katsoessa.

Noniin ne kuvat:

[Show as slideshow]

Kuvaamassa myös: Antti ja Olli

Kierros hiekkamontuilla ei tuottanut toivottuja törmäpääskynpesiä, mutta isolla kummulla kasvaneet rantavehnäturppaat sai virittämään jalustan santaan. Kuva on otettu keskipäivällä, auringon ollessa likimain korkeimmillaan mutta erittäin jyrkkää rinnettä yläviistoon kuvatessa se näyttää olevan melkein horisintissa.

Lisäksi originaali näyttämään mitä ihmeitä parilla Lightroom vivulla saa aikaan.