Autokuvaus Oulun yössä jatkuu kun illat pimenee.. Perheautoilla on tehty hieman harjoittelua, mutta nyt oli onneksi mallissakin näyttvyyttä ja paljon pyöreitä muotoja. Jottei menisi heti alkuun liian haastavaksi niin päätettiin aloitella perinteisellä valomaalailulla tutussa kellariautohallissa.

Valaisuun käytettiin akkukäyttöisiä lediputkia, paikallisesta sekatavarakaupasta 15e/kpl ja lattia kasteltiin kellarin paloletkulla. Tämä kuvaustapa on erittäin jännittävää, sillä etukäteen on hankalaa hahmottaa lopullista kuvaa. Jalustapaikkojen haku, asetusten säätö, tarkennus ja mm. ledin “kävelyttäjän” reitti katsotaan täydessä sisävalaistuksessa. Sen jälkeen halliin saatetaan täydellinen pimeys ja kokeilut voi alkaa.

Valon kulkema reitti on pääosassa lopputuloksen onnistumisen kannalta. Polttoväli ja kuvakulma on seuraavina mutta rajauksella ja muilla kameran asetuksilla ei ole suurtakaan merkitystä. Valotusaika maksimiin ja herkkyys / aukko sinnepäin. Suorat heijastukset saa polttaa reilusti puhki mutta varjoissa olisi hyvä olla hieman yksityiskohtia, eli “valota oikealle” kuten sanotaan.

Pakollisten sisäkuvien jälkeen lähdettiin himmenevään iltaan etsimään paikkaa missä kuvata auringonlasku. Nallikarin majakka oli kieltämättä sekin tuttu ja turvallinen valinta mutta on se ollut aika niin hyvä kohde ettei pitkää neuvottelua paikasta käyty.

Vesielementti haluttiin tähänkin, joten mukaa varatiin ämpäri ja pari vapaaehtoista apumiestä pitämään betoni kosteana. Aurinko tietenkin laski pilveen sinä iltana mutta photarilla kaivettiin pilvistä väkisin jotain täytettä taivaalle.

Ilta päätettiin vielä parilla ennalta valikoidulla lokaatiolla Oulun keskustasta. Tunkkaista luonnonvaloa terästettiin kahdella käsisalamalla, kytkettyinä radiolaukaisimiin:

Salamoiden tehoa sekä paikkaa joutui hieman hakemaan, mutta lopulta ne saatiin paikkoihin joista ei tule liian kirkkaita heijastuksia autoon eikä ikkunoihin mutta tummaan autonkylkeen kuitenkin hieman kontrastia.

Kuvaamassa: Antti ja Olli, Porsaan toi paikalla Mikko