Autokuvaus Oulun yössä jatkuu kun illat pimenee.. Perheautoilla on tehty hieman harjoittelua, mutta nyt oli onneksi mallissakin näyttvyyttä ja paljon pyöreitä muotoja. Jottei menisi heti alkuun liian haastavaksi niin päätettiin aloitella perinteisellä valomaalailulla tutussa kellariautohallissa.

Valaisuun käytettiin akkukäyttöisiä lediputkia, paikallisesta sekatavarakaupasta 15e/kpl ja lattia kasteltiin kellarin paloletkulla. Tämä kuvaustapa on erittäin jännittävää, sillä etukäteen on hankalaa hahmottaa lopullista kuvaa. Jalustapaikkojen haku, asetusten säätö, tarkennus ja mm. ledin “kävelyttäjän” reitti katsotaan täydessä sisävalaistuksessa. Sen jälkeen halliin saatetaan täydellinen pimeys ja kokeilut voi alkaa.

Valon kulkema reitti on pääosassa lopputuloksen onnistumisen kannalta. Polttoväli ja kuvakulma on seuraavina mutta rajauksella ja muilla kameran asetuksilla ei ole suurtakaan merkitystä. Valotusaika maksimiin ja herkkyys / aukko sinnepäin. Suorat heijastukset saa polttaa reilusti puhki mutta varjoissa olisi hyvä olla hieman yksityiskohtia, eli “valota oikealle” kuten sanotaan.

Pakollisten sisäkuvien jälkeen lähdettiin himmenevään iltaan etsimään paikkaa missä kuvata auringonlasku. Nallikarin majakka oli kieltämättä sekin tuttu ja turvallinen valinta mutta on se ollut aika niin hyvä kohde ettei pitkää neuvottelua paikasta käyty.

Vesielementti haluttiin tähänkin, joten mukaa varatiin ämpäri ja pari vapaaehtoista apumiestä pitämään betoni kosteana. Aurinko tietenkin laski pilveen sinä iltana mutta photarilla kaivettiin pilvistä väkisin jotain täytettä taivaalle.

Ilta päätettiin vielä parilla ennalta valikoidulla lokaatiolla Oulun keskustasta. Tunkkaista luonnonvaloa terästettiin kahdella käsisalamalla, kytkettyinä radiolaukaisimiin:

Salamoiden tehoa sekä paikkaa joutui hieman hakemaan, mutta lopulta ne saatiin paikkoihin joista ei tule liian kirkkaita heijastuksia autoon eikä ikkunoihin mutta tummaan autonkylkeen kuitenkin hieman kontrastia.

Kuvaamassa: Antti ja Olli, Porsaan toi paikalla Mikko

Kesä on ohi ja illat pimenee juuri sopiviksi autokuvaukselle! Tämä valokuvauksen muotohan on siitä erinomainen että se sopii hyvin työssäkäyvällekkin, toisin kuin lintukuvaus. Loppujen lopuksi valokuvauksessa on kyse siitä kuinka paljon sen harrastamiseen voi budjetoida aikaa.. Mitä enemmän (aikaa) sitä enemmän (hyvä kuvia). Tämä tiedettiin jo armeijassa.

Mallina toimi tässä setissä Teron hiilenmusta baijerilainen E39 M5. Piristävää vaihtelua jälleen oman buimurin kuvaamisen lomassa siis. Ensiyrittämällä autosta autoon kuvat onnistuivat yllättävän hyvin, kunhan valotusajan ruuvasi riittävän pitkäksi. Oikeastaan tuntui että mitä pitempiä aikoja pystyi käyttämään sen parempaa jälkeä.. Pystymisen esteenä on lähinnä tärinä ja kyky seurata toista autoa piiruntarkasti sulkimen ollessa auki (eli etsimen pimeänä). Sarjatulella teräviä ruutuja syntyi vielä 1/13 ajoilla ja silloin 17mm laajakulmalla sai erinomaisesti liikettä kuviin. Autosta-autoon kuvissa taustan merkitys on hyvin erillainen kuin normaaleissa stilleissä, taustan tulisi peittää paljon taivasta ja siinä saisi olla pieniä yksityiskohtia jotka blurraantuvat nätisti pitkillä valotuksilla. Meidän tapauksessa sopiva tausta löytyi lähinnä vahingossa, silmä kun ei osaa millään katsoa vaatimukset täyttävää taustaa ennakolta.. Ahaa-, Wau- ja EiEieiEi-luvassa siis toistuvasti kuvia kameran näytöltä katsoessa.

Noniin ne kuvat:

[Show as slideshow]

Kuvaamassa myös: Antti ja Olli

Mitä kaikkea LED Maglitellä saa aikaan erittäin pimeässä parkkihallissa?

Öisellä kellarikierroksella mukana: Antti ja Olli

DIY puomi

Viritys koostuu 2:sta bilteman pakoputkesta, oven saranasta, ketjunpalasta ja putkiklemmareista. Systeemi on painava, mutta ilman tuentaa väpättää liikaa. Yhden puomin poistaminen kuvasta photoshopissa olisi vielä melko triviaalia, mutta jos puomi pitää tukea useammalla apupuomilla tai vaijerilla niin photoshopin parissa saa viettää monta pimeää iltaa. Eli takaisin piirrustuspöydän ääreen ja testit jatkuu.

Sillä välin kuvattiin vaihteluksi Volvo C30 T5 perinteisellä tyylillä, muutamin roskapöntöin maustettuna.

Eilen torstaina Finnairin retrokoneen Oulussakäynnin peruunnuttua suunnitelma vaihtui käyntiin Hailuodossa katsomassa tuulta. Paras puhuri ehti hiipua, mutta aallot tuli rantaan saakka (harvinaista Oulunseudulla).

Antin ja Ollin ansiokkaan kuvauspaikkascouttauksen tuloksena löytynyt purkuvalmis korjaushalli toimi tämän kerran autokuvaussession kuvauspaikkana. Aiemmat sessiot on toteutettu lähinnä yön “pimeinä” tunteina, mutta nyt varjostavat seinät mahdollisti kuvaukset jo ennen auringonlaskua. Hallista oli jo viety mm. katto ja suuret ovet, joten missään nimessä pimeää sisällä ei sisällä ollut.

Suurimmat naulat potkittiin auton edestä pois ja rekvisiitaksi kasattiin mm. nurkissa lojuneita osittain rikkinäisiä tuoleja. Tulokset alla:

Ja vielä yleiskuva hallista:

Vaihtelua autokuvaukseen haettiin mallia vaihtamalla..

[Show as slideshow]

Sama aihe, liki sama kuvakulma, eri valo:

[Show as slideshow]

Eräs muusikoiden käyttämä improvisointiharjoitus antaa soittajille tunnin aikaa, tahtilajin ja perussoinnut. Yksinkertaiset säännöt joista pitää koko annetun ajan löytää uusia sovituksia. Useimmat soittajat käyttävät omat tutut kaavansa heti alkuun ja varsinainen improvisointi alkaa vasta tunnin loppupuolella, kun opitut kuviot on jo käytetty.

Saman auton voi viedä loputtomasti uusiin ympäristöihin tai odottaa uusia valoja, mutta pian on kyllä pakko siirtyä kuvaamaan vaikka sen sisätiloja..

[Show as slideshow]

Kolme hieman erillaista näkemystä samasta aiheesta.

Kuvauspaikaksi valikoitui Oulun nallikarin “majakka”. Pitkä niemennokka osoittaa melkein suoraan länteen ja mereen laskevan auringon parhaat sävyt pääsee käyttämään hyväksi.

[Show as slideshow]